Asiakas ja ammattilainen

Eräänä keskiviikkona muuan asiakas otti yhteyttä. Asia oli äärimmäisen kiireinen ja asiakas halusi, että palaveri (kriisi)tilanteesta järjestetään per heti. Itselleni seuraava vapaa ajankohta olisi ollut vasta parin viikon päästä. Asiakas on kuitenkin aina oikeassa, joten palaveri sovittiin kuluvan viikon torstaiksi.

Torstai aamu, herään klo 4.00, sillä aion mennä junalla enkä lentäen. Tämä siksi, että juna menee suoraan asiakkaan luokse ja on perillä juuri oikeaan aikaan. Miinuksena 4,5 tunnin matka-aika yhteen suuntaan. Matkustan business luokassa, koska asiakas maksaa. Ehkä myös siksi, että saan kirjoitella powerpointteja rauhassa. Tai ainakaan ilman pelkoa siitä, että joku näkee miten onnetonta räpeltämistä se on.

Matka sujuu hyvin ja olen valmistellut erinomaisen esityksen asiakasta varten. Kriisi ratkeaa ja olo on kuin Jack Bauerilla. Juna saapuu perille, odottelen siinä käytävällä. Huomaan, että toisesta vaunusta joku vanhus kurkkii minua tuon tuostakin. Tulee kiusallinen olo, luuleeko se että aion potkaista sitä päähän? Juna hidastaa ja vanhus tulee toisesta vaunusta minua kohti ja nostaa kätensä. Perkele, meinaako pappa kimppuun käydä.. ajattelen.

Turpaan olisi tullut jos papalla olisi ollut pahat mielessä. Pappa nimittäin otti (olkani takaa) business luokan hyllystä päivän lehden ja alkoi sitä selailla. Seinässä kyllä lukee, että ne lehdet ovat vain business luokan matkustajille. Juna pysähtyy, pappa pistää lehden kassiinsa ja lähtee. Pappa perkele varasti lehden. Tuosta ei ehdi toipua, kun paikalle saapuu vanhempi mamma, joka tottuneesti käy lehdet läpi.. poimii kaksi ja laittaa ne kassiinsa ja poistuu junasta. Uskoni vanhuksiin meni siinä. En ilmoita poliisille.

Saavun asiakkaalle energiaa täynnä ja powerpointit viilattuna. Nyt ratkaistaan kriisi ja pistetään pyörät pyörimään, siksihän tänne tultiin. Asiakas ei ole saapunut paikalle, mutta minut ohjataan neuvottelutilaan. Odottelen vartin ja käyn kysymässä tilannetta. Neito soittaa asiakkaalle, joka ilmoittaa, että nyt muuta kiirettä.. ei ehdi tähän palaveriin. Asia selvä. Heräsin neljältä ja matkustin viisi tuntia sekä menetin uskoni vanhuksiin. Amatööri ottaisi herneet nokkiin, mutta ammattilainen tietää, että asiakas on aina oikeassa, ja muistaa kiittää mahdollisuudesta tulla paikalle.

Siirryn pääkonttorille hengailemaan pariksi tunniksi, jonka jälkeen lähden takaisin kotikonnuille. Teen töitä junassa ja odotan, että vessa vapautuisi, mutta niin ei käy. Kuluu tunteja. Ovi on lukossa. Vessa voi olla rikki tai sitten joku on sinne kuollut. Ehkä liikemies, joka sai kriittisen tekstiviestin kesken suuren hädän. Nolo tapa lähteä. Väittävät että Elviskin olisi kuollut vessaan, housut kintuissa.

Sitten mielessä alkaa pyöriä ajatus, että joku on saanut sairaskohtauksen ja viruu vessassa - ehkä viimeisiä hetkiään. Mietin että pitäisikö käydä konduktööri? Aikani siinä aprikoidessa konduktööri tulee paikalle, koska joku muukin oli tehnyt saman havainnon. Konduktööri avaa oven ja eloton ruumis rojahtaa lattialle.

Tai ei sittenkään, vessa on tyhjä. Lukko oli rikki.