Maailmanloppu

Viime syksynä. Ajoin töihin autolla, matkaa 50 kilometriä. Työpaikalla huomasin, että kännykkä jäi kotiin. Mun duuneissa se on vähän sama kuin jos metsuri tulisi töihin ilman moottorisahaa. Eipä siinä mitään, nautin vapaudesta ja luen sähköpostin. Siellä olikin uutinen. Pitäisi lähteä seuraavana sunnuntaina Helsinkiin ja viettää siellä koko seuraava viikko. Vaimo (ja lapset) ne tykkää näistä yllätyksistä.

Siispä pistin lennot ja hotellin varaukseen. Vastaus - ei vapaita huoneita koko pk-seudulla. Ei edes Porvoossa, Järvenpäässä tai muissa kirkonkylissä. Tulevan viikon karkelot hoidetaan siten, että yöpyminen on Lahdessa tai teltassa. Kummin vain, mutta väli 'lahti-hki-lahti x 5' tuo ihan ok kilometrikorvaukset.

Sitten olikin aika mennä vaihtamaan autoon uudet renkaat, jotka oli tilattu ja asennusaika varattu. Ajoin liikkeen pihaan ja menin sisälle esittämään asian. Lupasivat että vartin päästä vaihto onnistuu. Niin kävikin, mutta ei ihan. Nimittäin joku rekka oli pysäköinyt auton taakse ja lastin purkaminen kesti puolituntia. Kun auto lopulta auto pääsi sisään, niin asentaja ymmärsi, että he eivät pysty tasapainottamaan näitä vanteita. Puuttui jokin reikä keskeltä. Sanoin että pistävät ne renkaat alle, käyn tasapainottamassa ne jossain muualla - missä puuttuva reikä ei haittaa.

Siinä odotellessa muuten sattui eräs nuori kaveri, joka tuli kysymään renkaiden vaihtoa. Asikaspalvelija kysyi, että ovatko ne vanteilla? Tähän nuorimies mumisi jotain, kun ei ollut ihan varma. Sitten asiakaspalvelija kysyi, että ovatko ne mukana? Nuorimies ei osannut tarkasti tätäkään kertoa. Lopulta asiakaspalvelija sanoi, että käydäänpä katsomassa.. ja nuorimies nyökkäsi innokkaasti. Vaihtorenkaat olivat muuten vanteilla ja peräkontissa.

Siinä se päivä kului. LHC hiukkaskiihdyttimen piti aiheuttaa maailmanloppu loppupäivästä, ja renkaatkin olivat tasapainottamatta. Perkele.

Apteekissa

Menin apteekkiin ostamaan yskänlääkettä. Onneksi olin ainoa asiakas, sillä tapahtumat apteekeissa eivät ole usein kovin nopeita. Huomaan että neljä lääkehuollon ammattilaista puurtaa tärkeän näköisenä. Yskänlääkepullon saaminen kesti 14 minuuttia. Onneksi ei sattunut ruuhka.

Asiakas ja ammattilainen

Eräänä keskiviikkona muuan asiakas otti yhteyttä. Asia oli äärimmäisen kiireinen ja asiakas halusi, että palaveri (kriisi)tilanteesta järjestetään per heti. Itselleni seuraava vapaa ajankohta olisi ollut vasta parin viikon päästä. Asiakas on kuitenkin aina oikeassa, joten palaveri sovittiin kuluvan viikon torstaiksi.

Torstai aamu, herään klo 4.00, sillä aion mennä junalla enkä lentäen. Tämä siksi, että juna menee suoraan asiakkaan luokse ja on perillä juuri oikeaan aikaan. Miinuksena 4,5 tunnin matka-aika yhteen suuntaan. Matkustan business luokassa, koska asiakas maksaa. Ehkä myös siksi, että saan kirjoitella powerpointteja rauhassa. Tai ainakaan ilman pelkoa siitä, että joku näkee miten onnetonta räpeltämistä se on.

Matka sujuu hyvin ja olen valmistellut erinomaisen esityksen asiakasta varten. Kriisi ratkeaa ja olo on kuin Jack Bauerilla. Juna saapuu perille, odottelen siinä käytävällä. Huomaan, että toisesta vaunusta joku vanhus kurkkii minua tuon tuostakin. Tulee kiusallinen olo, luuleeko se että aion potkaista sitä päähän? Juna hidastaa ja vanhus tulee toisesta vaunusta minua kohti ja nostaa kätensä. Perkele, meinaako pappa kimppuun käydä.. ajattelen.

Turpaan olisi tullut jos papalla olisi ollut pahat mielessä. Pappa nimittäin otti (olkani takaa) business luokan hyllystä päivän lehden ja alkoi sitä selailla. Seinässä kyllä lukee, että ne lehdet ovat vain business luokan matkustajille. Juna pysähtyy, pappa pistää lehden kassiinsa ja lähtee. Pappa perkele varasti lehden. Tuosta ei ehdi toipua, kun paikalle saapuu vanhempi mamma, joka tottuneesti käy lehdet läpi.. poimii kaksi ja laittaa ne kassiinsa ja poistuu junasta. Uskoni vanhuksiin meni siinä. En ilmoita poliisille.

Saavun asiakkaalle energiaa täynnä ja powerpointit viilattuna. Nyt ratkaistaan kriisi ja pistetään pyörät pyörimään, siksihän tänne tultiin. Asiakas ei ole saapunut paikalle, mutta minut ohjataan neuvottelutilaan. Odottelen vartin ja käyn kysymässä tilannetta. Neito soittaa asiakkaalle, joka ilmoittaa, että nyt muuta kiirettä.. ei ehdi tähän palaveriin. Asia selvä. Heräsin neljältä ja matkustin viisi tuntia sekä menetin uskoni vanhuksiin. Amatööri ottaisi herneet nokkiin, mutta ammattilainen tietää, että asiakas on aina oikeassa, ja muistaa kiittää mahdollisuudesta tulla paikalle.

Siirryn pääkonttorille hengailemaan pariksi tunniksi, jonka jälkeen lähden takaisin kotikonnuille. Teen töitä junassa ja odotan, että vessa vapautuisi, mutta niin ei käy. Kuluu tunteja. Ovi on lukossa. Vessa voi olla rikki tai sitten joku on sinne kuollut. Ehkä liikemies, joka sai kriittisen tekstiviestin kesken suuren hädän. Nolo tapa lähteä. Väittävät että Elviskin olisi kuollut vessaan, housut kintuissa.

Sitten mielessä alkaa pyöriä ajatus, että joku on saanut sairaskohtauksen ja viruu vessassa - ehkä viimeisiä hetkiään. Mietin että pitäisikö käydä konduktööri? Aikani siinä aprikoidessa konduktööri tulee paikalle, koska joku muukin oli tehnyt saman havainnon. Konduktööri avaa oven ja eloton ruumis rojahtaa lattialle.

Tai ei sittenkään, vessa on tyhjä. Lukko oli rikki.