Viime syksynä. Ajoin töihin autolla, matkaa 50 kilometriä. Työpaikalla huomasin, että kännykkä jäi kotiin. Mun duuneissa se on vähän sama kuin jos metsuri tulisi töihin ilman moottorisahaa. Eipä siinä mitään, nautin vapaudesta ja luen sähköpostin. Siellä olikin uutinen. Pitäisi lähteä seuraavana sunnuntaina Helsinkiin ja viettää siellä koko seuraava viikko. Vaimo (ja lapset) ne tykkää näistä yllätyksistä.
Siispä pistin lennot ja hotellin varaukseen. Vastaus - ei vapaita huoneita koko pk-seudulla. Ei edes Porvoossa, Järvenpäässä tai muissa kirkonkylissä. Tulevan viikon karkelot hoidetaan siten, että yöpyminen on Lahdessa tai teltassa. Kummin vain, mutta väli 'lahti-hki-lahti x 5' tuo ihan ok kilometrikorvaukset.
Sitten olikin aika mennä vaihtamaan autoon uudet renkaat, jotka oli tilattu ja asennusaika varattu. Ajoin liikkeen pihaan ja menin sisälle esittämään asian. Lupasivat että vartin päästä vaihto onnistuu. Niin kävikin, mutta ei ihan. Nimittäin joku rekka oli pysäköinyt auton taakse ja lastin purkaminen kesti puolituntia. Kun auto lopulta auto pääsi sisään, niin asentaja ymmärsi, että he eivät pysty tasapainottamaan näitä vanteita. Puuttui jokin reikä keskeltä. Sanoin että pistävät ne renkaat alle, käyn tasapainottamassa ne jossain muualla - missä puuttuva reikä ei haittaa.
Siinä odotellessa muuten sattui eräs nuori kaveri, joka tuli kysymään renkaiden vaihtoa. Asikaspalvelija kysyi, että ovatko ne vanteilla? Tähän nuorimies mumisi jotain, kun ei ollut ihan varma. Sitten asiakaspalvelija kysyi, että ovatko ne mukana? Nuorimies ei osannut tarkasti tätäkään kertoa. Lopulta asiakaspalvelija sanoi, että käydäänpä katsomassa.. ja nuorimies nyökkäsi innokkaasti. Vaihtorenkaat olivat muuten vanteilla ja peräkontissa.
Siinä se päivä kului. LHC hiukkaskiihdyttimen piti aiheuttaa maailmanloppu loppupäivästä, ja renkaatkin olivat tasapainottamatta. Perkele.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti